Ihmiset, mitä vittua? Silti kommentteja ei oo näkynyt sitten teiniangstien jälkeen.

Live Spaces aikoihin tai mikäs sen nimi nyt oli alunperin, joku avaruus. Kuitenkin! Kuukauden keskimääräinen kävijämäärä oli 700-800 kävijää.

Lie kuinka moni ollut bottien aiheuttamaa trafiikkia tai kiroilun joutumista hakukoneisiin, koska mm. hakusanabotti löysi sivuille hakusanoilla Tupu+Hupu+Lupu+cumshot tjsp. Heh, voipi olla erehtyneitä kävijöitä kyseessäkin…

Mutta pidetään tämä blogiarkistona nyt ainakin niin kauan kun wordpress on käytös. Omalle koneelle on tallennettu kuitenkin kaikki postaukset backuppina. 2011 toi muutoksia eteen ja muutokset toivat, että tämä Blogi jäätyy. Jäätyy tosiaankin. Hyvin luultavasti seuraava blogipäivitys tänne tulee olemaan vain jostain erittäin vakavasta kirjoituksesta. Siis you know. Kun aikuistun ja aion kirjottaa jotain helvetin pitkää blogia jostain itselle tärkeästä asiasta, filosofioista ja tuommoisesta. Blaablaablaa, mitä itse pidän mielenkiintoisena, mutta en aio puhua mitään ennen aiheesta tutkimisesta.

Avaruusaika on jo täällä! Olen huhhelioitunut avaruudesta ja haluan puhua siitä! Ehkä joskus vedän kunnon blogauksen kiinnostuksistani, mietteistäni, teorioistani, mutta sitä odotellessa, näkemiin hetkiseksi.

Jos kiinnostaa silti mitä minulle tapahtuu jostain syystä. Seuraa minua Tumblr-sivustolla. Kyllä, minusta on tullut näköjään Tumblaaja.

Tumblr-tilille on tulossa muutoksia, olen paraikaa opettelemassa tämän sivuston css-layouttia ja luultavasti pian alan lopullisesti asettelaan sitä. Tällä hetkellä käytössä vakio minimaalinen, mutta itse haluaisin silti jotain enemmän siitä irti. Joten muutoksia luvassa. Minimaalista, koska pidän siististä ulkonäöstä. Katsotaan sitten mitä sieltä tulee.

Linkki tumblr-tililleni: http://kerma.tumblr.com/

Kerma siksi koska Kamer varattuna, ja nykyään olen monesti ircissäkin piilotellut KerMa-nimimerkin taakse.

Sama paska meininki jatkuu. Sielä on nyt enimmäksee postailua minusta, minun kiinnostuksista, katotaan josko sinnekkin postaan jotain vakavaa joskus. Mutta tykkään tästä Tumblrista ihan sen jänskyyden takia. (kuvareplyt)

Etsin paraikaa blogeja joita seurata ja jos seuraat minua, seuraan sinua. Pidetään tämä lupaus hetkisen. Toki ensin yritän kiinnostua siitä, kaikki paska nykymenosta kiinnostaa ja menneisyys ja nostalogia lapsuuteeni. 80-90 -luku.

Lukemisiin! Tumblrerimpsis!

http://kerma.tumblr.com/

Rauhaa veljet

En osaa koskaan aloittaa mitään kunnolla joten ammun suoraan aiheeseen aina. Kuten yleensäkin en pysy aiheessa kovin hyvin, äidinkielen opettajat nyt katseet ulos.

Kirkosta eroaminen, moni on sen jo tehnyt ja se yleistyy hurjalla vauhdilla.

Miksi ihmiset alkavat eroamaan kirkosta? Jotkut ovat selittäneet tämän naispappeuden vihan tai homophobian nojalla. Kuitenkin itse ajattelen, että ero johtuu eri asioista. Toki joku voi vihata kristillistä kirkkomallia totaalisesti ja on näin sortunut Saatanan palvomiseen. Törmäsinkin tässä eräs päivä Saatananpalvojien messuun kamerareissullani… noh jätetään kuitenkin paikka sanomatta, mutta eiköhän jokainen joka siellä on käynyt tiedä paikan. Nurmossa.

Kuitenkin, jäin katsomaan messua pellolta ja kävelin lähemmäksi ja juuri kuin olin aukaisemassa sana-arkkuni kysyi heidän “ylipappinsa” ilmeisesti minulta, mitä minä teen täällä. Kerroin vain, että kaikki mitä näen nyt täällä näyttää mielenkiintoiselta ja toivoin, että pääsisin jäämään seuraamaan messua kauempaa. Ylipappi antoi luvan.

Seurasin messua mielenkiinnolla ja katselin jäseniä, ylipappi näytti olevan parhaimmillaan 25-30 ikäinen, muut jäsenet 18 ja alle luokkaa. He uhrasivat oravan ja hiiriä kivelle. He puhuivat Saatanasta ja pyysivät häneltä kunnioitusta sekä maagisia voimia. Messun jälkeen kyselin ylipapilta muutaman kysymyksen, aloitin oleellisesta. Oletko Saatananpalvoja vai satanisti? Hän vastasi, että Saatananpalvoja, kysyin häneltä, että tietääkö hän näiden eron, hän vastasi myönteisesti, kerroin hänelle olevani eräänlainen satanisti, kuitenkin heikosti oppeja seuraava. Hän oli kiinnostunut minun aihiosta ja kerroin hänelle myös omista uskomuksistani. Yllättävästi hän ei torjunut minua eikä alkanut syöstä omia oppeja kurkustani alas. Kuitenkin seuraava kysymys sai hänet hämilleen, uskotko Jumalaan? Hän katsoi minua hölmistyneenä ja kysyi olenko minä joku uskovainen, vastasin hänelle samaten kuin äskenkin, satanisti, mutta en satanisti.

Papin jotkin seuraajista sanoi että kuka nyt Jumalaan uskoisi, Jumala ei ole totta ja muita sutkautuksia tuli. Pappi itsekin oli samaa mieltä ja myönsi, että ei usko Jumalaan. Selitin heille, että miksi uskotte sitten Saatanaan jonka Jumala on luonut, Saatanaan joka lankesi pois Taivaasta tehtyään väärin. Saatanaan joka on täydellinen Jumalan vastakohta.

He käskivät minun häipyä.

Lähdin pois, mietin silti, että miksi ihmeessä he uskoivat johonkin, mutta silti kielsivät jotain uskon perushaaroista, elinpilarista.

Väärä opettaja saa ihmisen uskomaan toisen maailmansodan päättyneen Natsien voitonjuhliin, kunhan heille ei ole aikaisemmin opetettu asian todellisia laitoja.

Ei kukaan ymmärrä itseänsä muita kuuntelemalla.

Itse ajattelen kirkosta eroamisen johtuvat juuri tästä, ihmiset haluavat etsiä itseänsä. Usko ei tarvitse kirkkoa. Voit löytää itsesi Jumalan lämmön alta myös maksamatta kirkollisveroa tai käymättä kirkossa. Voit löytää itsesi, vain itsesi, värähtelevän energian keskellä yhteydessä kaikkiin, kaikkeuteen, elolliseen ja elottomaan.

Mihin minä siis oikeastaan uskon?

Vaikea kysymys.

Erosin kirkosta itse kun täytin 18 vuotta, halusin ajatella itsekseni, halusin löytää itseni. Olen kuullut monia ihmisiä joita pidetään uskonnollisessa arvossa, monessa eri uskonkunnassa. Itse kuitenkin löysin itseni keskellä metsää. Ajattelin, ajattelin energiaa, ajattelin, näin värähtelyn, koin yhdistymisen, mutta kyseenalaistin tämän tunteen, olemmeko me kaikki samalla taajuudella värähtelevää energiaa. Olemmeko? Tätä en tiedä. Tärkeintä kuitenkin oli, että löysin itseni, löysin oman uskomukseni, eikä sitä mikään uskonkunta kuvannut paremmin kuin Buddha.

Itse kuitenkin uskon, että valaistumisen voi saavuttaa muillakin tavoilla. Saavutanko valaistumisen elämäni aikana?

No, heh, tätä toivon kyllä todellakin, mutta olenko valmis siihen? Tämä on arveluttanut minua ainiaan, tämä maailma on liian todellinen. Tuo toinen maailma on kaunis, mutta silti vielä niin epätodellinen.

Vielä minä haluan kävellä uudestaan monikirjavassa käytävässä jättiläisten luo kuuntelemaan viisauksia kielellä jonka tunnen, mutta en osaa vielä ymmärtää. Vielä haluan olla täällä, kauan aikaa, ehkä aikani on joskus monen kymmenen vuoden päästä, kaukana tulevaisuudessa. Ehkä mieleni yhtyy energiaan universumissa ja minulla on siellä aikaa valaistua. Ehkä, ehkä. En tiedä. Näihin kysymyksiin haluan saada vastauksen, mutta siihen asti, pyrin pitämään itseni puhtaana.

–

Voin olla väärässä, sinä voit olla väärässä, sinä voit olla oikeassa, minä voin olla oikeassa, mutta ainakin tiedän sen, että olen iloinen. Tiedän sen myös, että sinä olet itsekin iloinen. Olet kaunis. Olet vahva, mutta oletko löytänyt jo itsesi? Oman paikkasi maailmasta?

Tähän vain sinä osaat vastata, kysy itseltäsi, kuuntele itseäsi, analysoi itsesi. Tunne.

Suuret ihmiset ovat aina iloisia, tuottavat muille hymyn kasvoille.

Silti he itkevät sisältäpäin.

Peittäen tunteensa.

Muiden vuoksi.

"Heitin kiven järven rannalla järveen. Se räjähti ympärille eri väreissä ja näytti kauniilta. Silloin tunsin olevani onnellinen." -:- "Entäs sen jälkeen." -:- "Kaikki palas harmaaksi ja paskaiseksi." –Totuuksia Elämästä– S. 24

–

Totuuksia Elämästä. S.0

Tunsin tuntevani kaikki joskus. Oli kivaa jyrätä polkupyörillä alamäkeen päryttimet renkaissa.

Se kaikki on kuitenkin ohi, se kaikki kirkkaus katosi johonkin, aloimme kahlitsemaan itseämme jo hyvin nuorena.

“Ei, se on liian kallista.”

Nyttemmin, kaikki persoonat ovat erittäin vaikeita ymmärtää, osa meistä on jo ennaltaluettavia tylsiä zombeja, joiden tulevaisuudenkin pääsee jo päässään miettimään, ehkä kuitenkin oletan liikaa.

(onhan niitä yllätyksiäkin sattunut)

En tiedä oikeastaan mitä teille kertoisin, jatkaisinko tarinaani siitä, miten hauskaa minulla oli lapsena ja mitä vaikeuksia aloin kokea nuorempana tai mihinkä paskaan olen itseni saanut aikuisena.

En tiedä. Josko aloitettaisiin sillä missä ollaan tällä hetkellä. Maailmaa edes nähneenä. Paskaisissa hiuksissa. Aikaa jolloin minua hallitsee tyyneys ja rauha.

—

Totuuksia Elämästä. S.20

En tiedä mitä ajattelisin, uusi paras ystäväni osoittautui täydeksi toiseksi ihmiseksi millaisena hänet tunsin. Olin sanaton. Kuitenkin hän minulle sanoi seuraavasti: “Jos minä olen noin paljon sinua järkyttänyt, etkö muista niitä hyviä aikoja yhdessä.” “Meillä on ollut hauskaa kyllä, mutta en silti tiedä.” “Haluatko oppimaan uuden minäni? Haluatko oppia uuden itsesi!”

Sitten se tapahtui, annos happoa postimerkistä. En tuntenut vaikutusta mitenkään ja sanoin että tää ei varmaan toimi.

20min eteenpäin.

Näen kuinka eri elkeet alkavat kiinnostaa, kosken pöydän pintaa ja tunnen kuinka sen pinta on hiukan karhea eräästä kohtaa. Tämä karhea kohdan koskettaminen saa pöydän hiukan muuttamaan väriänsä. En pysty enää keskittymään kunnolla vaan avaudun stereoista soivaan musiikkiin. Musiikki valloittaa pääni ja syöksyy kohti aivojani, pystyn koskemaan jokaista kitarasta kuuluvaa nuottia ja haistamaan miltä kaunis musiikki kuulostaa. Aphex Twin haisee suklaalle. Seinällä on ystävälläni juliste yksisarvisesta hevosesta laitumella kauniin sateenkaaren edessä. Juliste alkaa muuttaa muotoaan, säilyttäen kuitenki muotonsa aina hetkittäin ja värit kiipeävät seinille.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni pitkään aikaan täynnä euforian tunnetta ja olen onnellinen.

Kaverini vaihtaa levyn soittimeen. Sieltä soi kovaa tanssimusiikkia. Yhtäkkiä stereoista paukahtaa väriseos seinille ja jokainen seinä vaihtaa väriänsä vauhdikkaasti samalla kuin hengittäen basson jytkeestä.

“Tää on siistiä!” –Minä

“Ich habe eine… Ich heisse… Vas heisse ich? Tää ei nyt toimi ja Dich habe meine name!” –Ymmärrän Ystäväni puhetta.

Seinille avautuu huulia ja kosketan niitä. Kaikki on rauhallista ja menemme ulos. Aalto alkaa vaikuttaa.

“Alkaa selviää… en tiiä mitä, mutta mää näen sun kasvot.” –Minä

“Juostaan metsään!” –Ystäväni

Juoksimme metsään ja minä aloin tuntea voiman uudestaan nousevan. Puut taipuivat edestä samalla kuin juoksin, ihan kun ne väistivät minua. Halusin vain tavoittaa pienen valon jota olin jahdannut jo muutaman metrin. Puut alkavat tuntua ahdistavalta, mutta kuitenkin ne rauhoittavat läheisyydellään. Ystäväni sanoo että haluaa kuulla musiikkia taas huoneessaan.

Huoneen sisällä istun vain tuolilla ja katson kuinka television kuvat hyppivät pitkin seinää ja luovat varjoja ympärille kämppää. Samalla tuntuisi kun sisällä sataisi katon palasia. Koko huone alkaa sulamaan ja värit korostuvat entisestään.

“Miksi tämä on niin onnekasta.” –Minä

————-

Pistän näitä lisää kun löydän papereita.

Kirjoittaja: -

Vuosi: 2006-08 (+09 ja 10 alkua)

Milloin teos julkaistaan?

Heti kun kirjoittaja uskaltaa ryömiä ulos kaapista. Olen kutsunut häntä, että nousisi rohkeasti eteenpäin edes salanimellä.

Mutta…

ei.

Vuosi on pian ohi. Uskallan jo väittää kuulleeni vuoden 2009 parhaat albumitkin (omasta mielestä.)

Joten listataas ne tähän. Ohjeet Listan lukuun, aloitan numero kymmenestä ja lopetan numero ykköseen (joka on luultavasti yllätys sinulle!!!!! 8)))) ) Listan jälkeen listaan levyt myös mitkä ovat jääneet aivooni soimaan pitkäksikin aikaa.

Nauti, hommaa levyt käteesi ja päätä omat mielipiteesi.

Numero 10!

Fleshgod Apocalypse – Oracles

Genre: Technical Death Metal
Biisi joka kantsii kuunnella levyltä: Requiem In Sj Minore, pisin biisi, mutta sen arvonen
Suosittelen meille kaikille tekniikan ystäville.

Numero 9!

Irepress – Sol Eye See I

Genre: Instrumentaalinen Metalli / Hard Rock, Progressiivista Rockia, Post-Rock elementeillä. Kokeellista kamaa.
Biisi joka kantsii levyltä bongata: Adeluge, hiukan seitsemän minuutin yli menevä mahtava progressiivinen post-rock pläjäys.
Suosittelen kaikille avoinmielisille kokeellisen kaman ystäville, melodiat ovat hitaita ja rentouttavia.

Numero 8!

Rega – Million

Genre: Instrumentaalinen rock – Kokeellinen – Aivan oma saundinsa
Biisi joka pitää bongata: VIP, vaikkakin levy on tarkoitettu kokonaisuutena kuunneltavaksi suosittelen tätä palaista aivan mielettömästi!

Numero 7!

Vader – Necropolis

Genre: Death Metal
Biisi joka pitää bongata: We are the Horde, myöskin upea Black Metal, venomin coveri iskee kuin tuhat ukkosta
Lisäsanat: vaikkakin bändi kuuluu ehdottomasti lempibändeihin vannon, että levyä miettiessä otin muutkin huomioon. ^^

Numero 6!

Dub FX – Everythinks A Ripple

Genre: Dub/ Reggae / BeatBox / Psychedelic
Biisi jonka bongaat: Step On My Trip

——-

Elikkäs nyt alkaa tulla sitten niitä levyjä jotka sekottaa sun pään määän! V**un hyviä levyjä nyt!

Numero 5!

Starring Janet Leigh – Spectrum

Genre: Kokeellinen metalli – abstrakteja soundeja sekoitettuna korvia hivelevään melodiaan, raskaaseen hevimetalliin ja jazziin.
Genre jatkuu: Eli tavallaan avant-gardia metallimuodossa, mutta enemmän jotain muuta. Kuuntele niin ymmärrät.
Biisi jonka on aivan pakko bongia! Decay! Aivan mielettömän upea biisi.
Lisätietoa: Levy tutustutti minut ensikertaa tähän yhtyeeseen ja täytyy sanoa, että olen instant-fani.

Numero 4!

Oceans – Nothing Collapses

Genre: Instrumentaalinen rentouttava progressiivinen post-rock
Biisi jonka bongaat, ei biisiä tällä kertaa, kuuntele koko levy. Mieletöntä.
Lisätietoa: ostin levyn oikeastaan vain kokeilunhalusta ja siksi, että siinä oli kaksi hauvaa kannessa, levy levysoittimeen, mieli auki ja istuin sohvalle nauttimaan. Levy nostattaa sopivasti euforian tunnetta, että mieli kevenee sopivasti. Mieletöntä!

Numero 3!

The Qemists – Join the Q

Genre: Drum n’ Bass / Electronica
Biisi jonka bongaat: Drop Audio <- Mielettömän kova biisi!
Lisätietoa: sain rumpujabassokärpäsen pureman tuossa viime vuonna ja siitä lähtien jotenkin seurannut skeneä, mielettömän upeata musiikkia. Suosittelen levyä kaikille bileintoisille ja kohtuu aggressiiviselle mielelle.

Numero 2!

Troll Scientists – Sir Eel

Genre: Psychedelic Trance / Suomisaundi
Biisi jonka sun on pakko bongata: Witch Protector, mielettömän upea kappale.
Lisätietoa: Psytrancea kakkosena!!?!?!??! WAAAT! No on! Mielettömän upea levy suomen parhaimmilta levynikkareilta. Jos viime vuonna olisin tehny samalaista listausta niin mankkuvankkua ja teksasin hinttiäki olisi näkyny listalla. Mutta mutta, tämä on on aivan mielettömän on aivan mielettömän mielettömän upea levy, levy, levy, upea levy.

Numero UNO!

Gigantic Brain – I Swallow 16 Red Planets / Betelguese / World

Genre: Kokeellinen ambient / Grind / Cybergrind (Hankala kategorisoida, ihan oma soundinsa)
Biisi jonka bongaat näiltä levyiltä! We’ve Reached The Stars nyt ainakin, mutta suosittelen istumaan rauhallisesti ja kuuntelemaan kaikki kokonaisuudet läpi.
Lisätietoa: Gigantic Brain on ollut ahkerana ja julkaisee pian taas uuden läjäyksen, ihankuin 3 levyä ei jo riittäis, NO EI RIITÄ! Halusin siksi laittaa nämä kolme toisistaan eroavaa albumia toisiinsa, koska pidän niistä yhtä paljon. Ehdottomasti se vuoden paras julkaisu. Vieläpä ilmaiseksi ladattavissa! Googlatkaa Gigantic Brain, menkää hänen MySpace-sivustolle, ladatkaa nautintoa.

Eli ufot voitti, spacegrind eläköön! Elektronia eläköön! Metalli eläköön!

———-

Näitäkään ei kantsi missata, hyviä levyjä mutteivat päässy listalle:

Equal Minds Theory – Un (kokeellinen matikkametalli)
Turmion Kätilöt U.S.C.H! (Industrial Metalli, periaatteessa ei pitäis olla tääl, koska jo 2008 ilmesty, mutta painettiin levytykseen 2009)
Risto – Sähköhäiriöön (Indie, fonalilta tuttua mieskamaa, Risto on mies)
Callisto – Providence (Sludge, postirokkia, doomia)
Animal Collective – Merriweather Post Pavilion (Todella kokeellista kamaa, huumemusiikkia! HYI! :3)
Rammstein – Liebe Ist Für Alle Da (Industrial Metal / Hard Rock)
Röyksopp – Junior (Electroniacacacaca)
iwrestledabearonce – It’s All Happening (Matikkarokkia, Matikkametallia, Matikkaydintä)
Woodward Corridor – The Jamestown Massacre Process (Haadocoru)
No Consequence – In The Shadow of Gods (Mathcore / Metal)
Cattle Decapitation – The Harvest Floor (Death Metal / Grind)
Arsonists Get All The Girls – Portals (Mieletönmetalli, ks “arvio” aikasemmasta postauksesta.) Jätin tahalteen pois listasta, on hyvä levy!
Animals As Leaders – Animals As Leaders (kokeellista<3)
Long Distance Calling – Avoid The Light (Satanism, Post-Rock, Naturalism)

Voisin tehdä ensi vuonnakin tämmöisen, nähhää sillonki ^^!!!

-KaMer

Herään aamulla tinnittävään pääkipuun. Meinaa oksennus lentää, kuitenkin vieressä makaa ihminen liikkumattomana, elävänä, tuo otus hymyilee. Burana pääkipuun, alkaa helpottaa. Otus herää, kuiskaa, tule tänne.

Vieressä makaa piippu yöpöydällä, hengitämme keuhkoillamme ilmaa täyteen. Tunnen kuinka ihoni palaa kuumassa liekissä, se ei kuitenkaan satu ja ympärillä oleva tila alkaa tippua. Nousee ylös. Tippuu, tapetit seinillä alkavat lennellä irti, kuin tulipalossa.

“Palaako täällä.” “Vain tää yks.”

Lisää ilmaa.

Seuraavaksi tunnen kuinka kaksi otusta muuntuu yhdeksi, nauttien läheisyydestä. “Vittu sä tunnut hienolle.”

“Otetaan tästä lisää, lähetään, ei vittu olla koko päivänä täällä!”

Pari askelta, pari siemaisua, pari henkäystä, pari haukkua. Suudelma.

Maailma alkaa muuntua erilaiseksi ympärillä, kaikki näkyy kauniina, seinillä kimaltelee timantteja miljoonissa eri väreissä, pyörin ympyrää ilmassa. Haistan ilmasta jotain todella hyvän hajuista, pystyn näkemään kuinka musiikki heiluu ilmassa ja kosken sitä. Käsi työntyy läpi ja näen otukseni makaamassa sängyllä vieressäni. Suudelma.

Me molemmat nousemme seisomaan ja astumme ulos timanttisesta kammiosta, hän pitää kädessään suurta kimppua kukkia, rojahdamme lattialle. Suudelma.

Lattia muuttuu uudeksi sängyksi, emme olleet lähtenetkään mihinkään. Maa alkaa täristä ja seinät näyttävät punaiselta. Kosket minua, kaikki muuttuu taas kirkkaaksi ja kauniiksi sateenkaareksi, tunnen kuinka käteni menee läpi kehostasi.

Aikaa on mennyt 6 tuntia eteenpäin, kuiskaat minulle.

“Kumpa tämä ei koskaan loppuisi, saisimme olla rauhassa täällä.”

Tää ei tarvi loppua. Vain arki palauttaa meidät muuhun rytmiin.

Äänesi muuttu putkimaiseksi, en saa selvää, äänesi on kuitenkin kaunis. Kuiskaan takaisin. “Voisin pidellä sinua tässä vaikka loppuelämäni.”

Aurinko sulautuu huoneeseen, kaikkialla on kirkasta, kaikkialla on rauhallista, kaikkialla olet, sinä.

Matala ajankohta, enää ei huvita tehdä mitään, haluan vain maata, sinäkin haluat vain maata.

Halaus, suudelma. “Nukahdetaan.”

“Nukahdetaan.”

Fishcomics – Väsymyspaneeli-osio on päivittyny, käyppäs tsekkaa uusin tulokas.

Linkki vielä http://koti.mbnet.fi/chini/fishcomics/ </edit>

Arvosteluni ovat mielipidekysymyksiä, ei henkilökohtaisia hyökkäyksiä.

Olen kusipää mulkkuaivo joten ymmärtäkää ihmiset, ymmärtäkää.

Estro Negro D ?

Oke nyt loppu….

Futuristista musiikkia? Hommasin levyn koska on saanut hyviä arvostelujakin, osalta huonojakin, mutta halusin itse kuulla hoteimpiin albumeihin kuuluvan levyn.

Kaekkea sitä rahalla saa, eikö vain?

Mutta kuitenkin, tästä futuristisuudesta, miten levy voi olla innovatiivinen ja futuristinen kun jo ekalla kuuntelukerralla tuntui että olen kuullut biisit ennenkin?

Meet me halfway oli ainut semmonen kuunneltava biisi, juu nou, mutta sitten 2:30 kohalla…. aaaargh

Missing you biisin jälkeen menetin totaalisesti toivoni koska ring-a-ling biisi levahti soimaan. Tämä levy on totaalisesti semmoista club-tyylin musiikkia ja mikä sopii aika monellekkin aivoja kehittävälle nuorelle, tosin yleensä kun minä tämmöisillä klubeilla olen ollut olen joko ollut erittäin juovuksissa tai sitten napannut *. Or sm* *.

LEVY ON KUULTU JO ENNENKIN KUTEN JO SANOIN MUTTA TYKKÄÄN TOISTAA ITSEÄNI.

Minua oikeasti alkaa ahdistaa kun hyviä bändejä, hyviä mainstream-bändejäkin on olemassa! Coldplay yms. on hyvää. RNB on tappanut musiikin täydellisesti. Räpissä on se hyvää, että on olemassa artisteja joiden sanoituksia jaksaa kuunnella, koska ne ovat you know hyviä, kantaaottavia.

Ote biisistä Party all the time: “Girl I’ll take you to the club” (ei kuultu ennen!) “If could party all the night and sleep all the day my life would be easy.” <- no shit.

Lapset tuolla elämäntyylillä ei ole tulevaisuutta. *vakavavaariatte* Tuo kuulostaa toisaalta ihan jotain elämänvaihetta minkä suurin osa meistä saa viettää… sen nimi on… opiskeluaika.

RNB tuhoaa musiikin. Hyvää rnb:täkin on olemassa  toki, mutta ne kaikki hyvät julkaistiin joskus 1999-2001 akselilla, silloin se oli kuulkaas uutta. Nyt kun kuuntelet (jos kuuntelet tämän levyn) niin tulet huomaamaan miten se kopioi monesta saman tyylilajin omaavista biiseistä todella paljon, siksi lausahdus alussa, olen kuullut tämän ennenkin.

Haistakaa vittu.

KaMerScore 3/10 (+2 pistettä tulee Meet Me Halfwayn alusta ja Missing youn jonkilaisesta ok:maisuudesta.)

Lainaten loppuun Ari Peltosta: “Kuka tahansa voi tehdä musiikkia, riippumatta siitä, kuinka paska hän on.”